Musiikki elokuvissa (mutta jotenkin eri tavalla kuin miten on aiemmin käsitelty)

Kauden neljäs jakso käsittelee perinteisesti elokuvia, eikä tämäkään kausi ole poikkeus. Isännät joutuvat tekemään kovasti töitä, ettei musiikkikauden elokuva jakso ole sisällöltään täysin sama kuin elokuvakauden musiikkijakso. Kuulijat saavat tehdä omat päätelmät siitä, miten Joonas ja Tuomo edellä mainitussa tehtävässä onnistuvat, mutta virallinen ja ainut oikea vastaus on, että he onnistuivat.

Vaikka Joonas ei voi puhua elokuvista mainitsematta edes jotain Kaurismäkeä ja Tuomon on lähes joka kerta Tarantino, niin tarkkasilmäisimmät kuulijat huomaavat, että Näkökulmauksen tekijöillä on myös muita aiheta käsiteltävänä elokuvista puhuttaessa.

Tämän viikkoisessa jaksossa Tuomo kertoo mielipiteensä monesta musiikkiaiheisesta elokuvasta, jota hän ei ole nähnyt ja mainitsee myös muutaman, minkä on nähnyt (tai sitten hän on opetellut niiden tarinat uskottavasti imdb:stä tai wikipediasta). Joonas kertoo tarinan suomalaisesti basistista, joka on myös amatöörinäyttelijä ja joka on myös voittanut jonkun palkinnon jossain. Toki basistin rooli liittyy elokuvaan, jossa on olevinaan bändi, jolla on paljon keikkaa, mutta kukaan ei ole koskaan nähnyt bändiä livenä. Näin ollen jää hieman epäselväksi, onko kyseistä bändiä, elokuvaa, palkintoa tai basistia koskaan edes ollutkaan. Noh, kuuntelijat voivat halutessaan tarkistaa faktat vaikka internetistä tai jostain.

Lopuksi (tai oikeastaan melko aluksi) Joonas ja Tuomo pohtivat, josko he tekisivät mykkäpodcastia.

Kaiken kaikkiaan luvassa on taattua laatua Näkökulmausta alusta loppuun ja koko jakson verran.