Onko Bulls-valmentaja Boylen oikeasti niin huono? Miksi? (Jaksossa myös iloista NBA-koripalloasiaa)

Mahtavaa, että NBA-kausi on edennyt jo näin pitkälle ja pudotuspeliasetelmat vaikuttaa kuumottavan kutkuttavilta!

Aluksi käydään läpi ajankohtaisia matseja ja puheenaiheita eri puolilta liigaa. Puheisiin pääsee mm. Tatumin nousu, Westbrookin paluu huipulle, Giannisin ja Hardenin nokkapokka ja Bucksin yksi kautta aikojen runkosarjakausista,

Pudotuspeliasetelmissa

Lännessä kilpaillaan vielä viimeisestä pudotuspelipaikasta (17:15). Palkintona turpasauna LeBronilta ensimmäisellä kierroksella, mutta mukana on nuoria joukkueita (Memphis, New Orleans) joita valokeila varmasti kiinnostaa. Pelicansilla on muutama voitto pudotuspeleihin, mutta helpoin loppukauden ohjelma, kun taas Memphisillä vaikea loppukausi matsien ja loukkaantumisten puolesta.

Zion Williamson on ottanut oman roolinsa supertähtenä todella nopeasti, mutta rookie-palkinto kuulunee koko kauden loistaneelle Ja Morantille. Parhaimmillaan kisa viimeisestä pudotuspelipaikasta käydään New Orleansin ja Memphisin välillä ja samalla jaossa on vuoden tulokas -titteli.

(Jaksossa ei mainita lainkaan San Antonio Spursia, joka historiallisen todistusaineiston perusteella on todennäköisesti se joukkue, joka viimeisen pudotuspelipaikan ottaa. Sori, Gregg Popovich.)

Dallasin ja New Orleansin matsi

Pieni nyanssi blokkaamisesta (31:38): kannattaako pallo lyödä katsomoon?

Chicago Bulls on saanut Laurin ja kumppanit kuntoon (40:34). Se ei valitettavasti poista Bullsin haasteita ja valmennuksen ongelmia, joihin jaksossa pureudutaan. Lauri pelasi rajoitetuilla minuuteilla ihan ok matsin, kun Bulls hävisi Minnesotalle.

Uskollisen kuulijan kysymyksen perusteella on tarkoitus kartoittaa, mikä tekee Jim Boylenista huonon valmentajan

Boylen on puolustus edellä ajatteleva, old school valmentaja, joka pelaa yksinkertaista hyökkäyspeliä. Militanttia meininkiä ja pelaajien nöyryytystä. Pelaajat ei kunnioita valmentajaa, jolloin minkä tahansa pelisysteemin asettaminen on vaikeaa.

Bulls on hyökkäyksessä parhaimmillaan, kun puolustus toimii ja joukkue pääsee juoksemaan. Hitaassa hyökkäyksessä homma jämähtää paikalle. Ideat loppuu ja kunnioituksen puute näkyy. Täksi kaudeksi kaverit on pakotettu kaarelle, mistä vuorotellen pusketaan yksitellen kohti ruuhkaa.

Puolustuspäässä Boylen haluaa pelata rajua puolustusta, johon joukkueen taso ei näytä riittävän. Isot äijät pakotetaan pelaamaan palloscreenit liian kovaa, jolloin syntyy tarve apupuolustukselle ja rotaatiolle, jota joukkue ei pysty toteuttamaan.

Ehkä valmentaja on vaan marionetti-nukke pelaajien ja joukkueenjohdon välissä? Kaikkea hyvää Jimille.

Kivaa kuitenkin, että Lauri on taas kentällä ja toivottavasti joukkue pelaa hyvän loppukauden ja saa itseluottamusta eteenpäin.