Kirjailija-toimittaja Arvo Tuominen tuntee Karjalan kitkuttavat kylät ja säkenöivän luonnon

Venäjän Karjalaan on viime vuosina investoitu voimakkaasti, myös yksityisesti. Väestö on vaihtunut Suomen ajoista, mutta vanhaa historiaa silti arvostetaan. Vaikka sotien jälkeen historiaa pyrittiin häivyttämään ja ero rajan molemmin puolin on ollut aina suuri, yhteenkuuluvaisuuttakin koetaan. Suomen ajasta on tehty paljon kyläkohtaisiakin historiikkeja, ja ihmiset ovat jopa ylpeitä suomalaisesta historiasta.

Tavallisten ihmisten elämä on kyllä kohentunut, vaikka vuoden 2008 jälkeen on ollut enemmän pysähtyneisyyttä. Luontaistaloutta harjoitetaan paljon. Lohen kassikasvatus Karjalan vesistöissä on lisääntynyt, ja meijereissä tehdään mm. smetanaa ja juustoa. Aunuksen peltoaukeamia on otettu yhä enemmän käyttöön peltojen raivausten myötä, tosin lähinnä rehuja varten. Venäjällä on ollut myös kova muuttoliike.

Vaikka tavallisissa kylissä elää kitkutetaan, varakkaitakin ihmisiä löytyy, esim. Koivistolta. Viipurin maine mafiakaupunkina on siistiytynyt. Suomalaisiin suhtaudutaan ystävällisesti ja suomen kieltä arvostetaan. Vaikka reuna-alueet ovat tyhjentyneet, olisi Karjalassa paljon matkailumahdollisuuksia. Kirjailija Arvo Tuominen on nähnyt Karjalaa pitkin ja poikin ja hän keskustelee lisää Jari Aulan kanssa.