Urheilijaelämää: Anssi Koivuranta: "Se on rautaa, kun joskus ottaa turpaan"

Ne olivat ihka uudet sukset, jotka paketista tulivat. Eivät lätkämailat, joiksi poika niitä ensin luuli vaan kunnon hikilaudat. Niillä oli tarkoitus osallistua ekaluokkalaisten hiihtokisoihin. Isä oli illalla tehnyt niihin voitelut ja aikoi vielä aamulla siklata ja harjata sukset puhtaaksi. Eipä isä muistanut. Eipä poika voittanut hiihtokisoja vaan hävisi jopa luokan tytöille. Heikkohermoisempi kaveri olisi varmaan päättänyt, ettei enää ikinä hiihdä, muttei Anssi Koivuranta. Hän päätti, ettei enää ikinä häviä.

"Voisin siteerata Toni Wirtasta, että se on rautaa, kun joskus ottaa turpaan. Vastoinkäymiset potkivat ainakin minua vain eteenpäin", Koivuranta sanoo.

Vastoinkäymisten aikana syntyi myös päätös vaihtaa lajia. Hiihto sai jäädä ja tilalle jäi pelkkä mäkihyppy. Kananluinen hurjapää on näyttänyt, että sitkeästä sairastelusta huolimatta urheilija voi silti pärjätä. Siitä todistakoon se, että tänä vuonna Koivurannasta tuli historian ensimmäinen urheilija, joka on yltänyt maailmancupin osakilpailuvoittoon sekä yhdistetyssä että mäkihypyssä.
Mutta hurjaa on myös hänen rentoutumisetapansa.

"Moottoripyörällä tuntuu olevan terapeuttinen vaikutus muhun", Koivuranta nauraa.
Urheilijaelämää -sarjassa Suvi Puukankaan haastateltavana on mäkihyppääjä Anssi Koivuranta.