Tunteminen on ihmisyyden ydintä

Miten ihmeessä meistä kasvaa aikuisia, jotka osaavat ehkä puhua tunteistaan – mutta eivät välttämättä enää tuntea niitä?

Tätä jäimme ihmettelemään Kasvumatka kehollisuuteen- podcastin toisessa jaksossa.

Pieni lapsi kohtaa maailman kehonsa kautta. Hän tuntee nälän, turvan, läheisyyden kaipuun ja senkin, jos jokin ei ole hyvin. Mutta aika pian hän alkaa aistia myös sen, millaiset tunteet ympärillä oleville aikuisille sopivat.

Älä itke.

Ole reipas.

Ei tässä ole mitään hätää.

Ja jossain siinä välissä opimme usein ihan huomaamattamme ohittamaan tunteiden tuntemisen. Sen sijaan päädymme selittämään, järkeilemään, hillitsemään ja jatkamaan eteenpäin.

Kunnes aikuisena saattaa huomata, ettei mikään oikein tunnu miltään.

Me molemmat tunnistamme omasta elämästämme sen kaipuun, että haluaisi tuntea enemmän iloa, rauhaa ja merkityksellisyyttä. Että elämässä olisi taas värejä.

Mutta voiko tunteista valita vain ne värit, joista itse pitää?

Entä mitä eroa lopulta on sillä, että tietää olevansa surullinen tai vihainen – ja sillä, että todella tuntee sen kehossaan?

Tässä jaksossa juttelemme tunteiden turruttamisesta, tuntemisen turvallisuudesta ja siitä, miksi myös ilo, hyvän vastaanottaminen ja omaan voimaan astuminen voivat joskus olla yllättävän vaikeita.

Ja ennen kaikkea siitä, voiko tuntemista opetella uudelleen, jos se on alkanut tuntua vieraalta tai jopa pelottavalta.

Tervetuloa kuuntelemaan Kasvumatkaa kehollisuuteen.
💛

Tiina - Lempeydellä by Tiina

Marika - Joutsentamo

This is a public episode. If you would like to discuss this with other subscribers or get access to bonus episodes, visit kasvumatkakehollisuuteen.substack.com