9. Kun oppiminen meni töihin

Seitsemänkymmentä, kaksikymmentä, kymmenen. Kolme pyöreää lukua, jotka summautuvat siististi sataan ja joita esitetään koulutussuunnitelmissa tosiasiana. Luvuilta kysytään, mistä ne tulivat, miksi ne levisivät ja mitä niistä oikeasti tiedetään – ja lisäksi neljäs kysymys: kenen aikaa koko juttu maksaa. Jakso avaa itseohjautuvan oppimisen (kansainvälisesti self-directed learning) ja 70-20-10-mallin kolme osaa: vaikeat työtehtävät, toiset ihmiset sekä kurssit ja lukeminen.

Avaus vie vuoteen 1981, jolloin tutkijat pyysivät 191 menestyneeltä johtajalta kuudesta suuresta yhdysvaltalaisyrityksestä nimeämään uraansa muuttaneet tapahtumat. Reitti kulkee Allen Toughin aikuisten omista oppimishankkeista (1971) Morgan McCallin, Michael Lombardon ja Ann Morrisonin kirjaan The Lessons of Experience (1988) ja siitä Michael Lombardon ja Robert Eichingerin kolmen luvun tiivistykseen (Career Architect Development Planner, 1996), josta Charles Jenningsin myötä tuli organisaatioiden oppimisstrategia. Käännekohdassa lukua kuunnellaan tarkalla korvalla: Kelly Kajewskin ja Valerie Madsenin raportti Demystifying 70:20:10 ja Alan Clardyn katsaus (2018) päätyvät samaan lopputulokseen – ja niin päätyi tutkimuksen pääkirjoittaja Morgan McCall itsekin, joka kutsui sääntöä kansanperinteeksi (folklore, 2010). Lopussa: milloin koulutuksen vaatiminen muuttuu vastuun siirtämiseksi, miksi kurssi näkyy kalenterissa, mutta työssä oppiminen ei ja kenen kalenterista kollegan opastus otetaan.

Kinkereiltä koodiin – 12-osainen sarja oppimisen historiasta.

Käsikirjoitus ja juonto: Torsti Helenius.

Jaksosivu, lähteet ja lisämateriaalit: koputus.fi