12. Miksi me oikeastaan opimme

Viimeinen jakso ja kysymys, joka on kulkenut koko sarjan alla: miksi me oikeastaan opimme? Vastauksen sijaan jakso tekee tilinpäätöksen. Jokainen sarjan käänne on ollut yritys tehdä opettamisesta halvempaa, ja jokaisessa jotain ostettiin ja jotain myytiin. Vaihtokauppoja on viisi: aika, saatavuus, ymmärtäminen, tasa-arvo ja riippuvuus. Avattavina käsitteinä ovat työssä oppiminen (kansainvälisesti workplace learning) ja sivistys, joka murteissa tarkoitti siistimistä ja viimeistelemistä – Savossa myös pellavan kuitujen tavallista tarkempaa harjaamista.

Jakso alkaa Vienan Karjalan Kiestingistä vuonna 1894, kun kaksitoistavuotias tyttö laulaa runonkerääjille Kilpakosinnan, 236 säettä. Hän on oppinut sen kerjäläisen lapsilta, ja nämä sokealta Miihkali Perttuselta, Arhippa Perttusen nuorimmalta pojalta. Reitti kulkee Miihkalin elämän, Anni Lehtosen (Vuonninen 1911) ja Jyrki Kettusen kautta Reinhold von Beckeriin, joka toi sanan sivistys kirjakieleen nykymerkityksessään 1820-luvulla. Käännekohdassa lunastetaan ensimmäisen jakson kaksi lupausta: työssä oppiminen ja isä, joka on melkein aina väärässä. Lopussa: sarjan viimeiset kolme asiaa maanantaiksi – ja kinkerikysymys.

Kinkereiltä koodiin – 12-osainen sarja oppimisen historiasta.

Käsikirjoitus ja juonto: Torsti Helenius.

Jaksosivu, lähteet ja lisämateriaalit: koputus.fi