Mitä jos et odottaisikaan eläkeikää?

Tämä jakso syntyi tänään aamukahvipöydässä käydystä keskustelusta. Puolisoni mainitsi valtiovarainministeriön ehdotuksen siitä, että alin vanhuuseläkeikä nostetaan 70 vuoteen. Ja siinä mä huomasin, että mun sisältä alkoi nousta jotain, mistä olen puhunut jo kolmekymppisenä. Siihen sisältyy ehkä jotain pientä sisäistä kapinaakin tätä aihetta kohtaan.

En ota tässä jaksossa kantaa siihen, onko ehdotus oikein vai väärin. Sen sijaan puhun siitä ajattelutavasta, jossa elämä rakentuu jonkun “paremman” tulevaisuuden varaan. Opiskellaan, tehdään töitä, odotetaan lomia ja viikonloppuja. Sitten jossain kohtaa päästään eläkkeelle ja vasta sitten aletaan oikeasti elämään…eli “sitten kun”…

Jaan myös omaa matkaani. Elin elämää, jossa opiskelin, tein töitä, sain hyvää palkkaa sekä ulkoista arvostusta eli asetuin “normaaliin” yhteiskunnan muottiin, kaikkeen siihen mitä minulta odotettiin — ja silti mun sisällä olo oli täysin tyhjä. Elämä kutistui siihen, että odotin lomia, ja kun ne koittivat, aika meni toipumiseen. Oman Human Design -karttani kautta olen ymmärtänyt, miksi näin kävi. Käytin energiaani täysin väärin ja se vei mut lopulta burnoutiin.

Tämä jakso on kutsu pysähtyä sen äärelle. Kysymään itseltäsi miten sä elät sun arkea — ei tuomiten, vaan uteliaasti? Elätkö sä “sitten kun” ja odotatko eläkkeelle pääsyä vai oletko säkin ihminen, jolle eläkkeelle jääminen on täysin vieras konsepti.

Jos sä haluat tutustua sun omaan Human Design karttaan tarkemmin ja oppia miten sun energian kuuluu virrata, niin saat ladattua sen TÄÄLTÄ

This is a public episode. If you would like to discuss this with other subscribers or get access to bonus episodes, visit piasaxen.substack.com