Yksin, mutta ei yksinäinen

Mun oli aikanaan hirveän vaikea viettää aikaa yksin, vaikka kaipasin sitä kovasti kiireisessä uusioperhearjessa. Aina kun sen hetki koitti, täytin sen puheluilla ja kaikenlaisilla menoilla sen sijaan, että olisin oikeasti pysähtynyt olemaan yksin, täysin itseni äärellä.

Avaan tässä jaksossa myös mun oman human design -karttani kautta, miksi mä tiedostan, että yksinolo on mulle nykyään niin tärkeää: mulla on paljon avoimia keskuksia, joiden kautta imen ympäristöstä esimerkiksi inspiraatiota, painetta ajatella ja ratkaista asioita sekä toisten identiteettiä ja suuntaa. Yksinolo auttaa erottamaan, mitkä näistä impulsseista on aidosti mun omia.

Puhun myös erosta yksinolon ja yksinäisyyden välillä – siitä, miten yksinäisyys on pikemminkin yhteyden puutetta kuin fyysistä yksinoloa, ja miten säännölliset, merkitykselliset kohtaamiset toisten kanssa ovat siihen ratkaisu.

Lopuksi jaan, miten tämä oivallus on avannut mulle haaveen muuttaa hetkeksi maalle – ja miksi ajattelin aikanaan, etten koskaan kestäisi asua syrjässä.

Kerro mulle, miltä susta tuntuu viettää aikaa yksin – onko se sulle luontevaa vai jotain, mitä ehkä tiedostamattasikin vältät?

Jos tämä jakso herätti sut miettimään omaa suhdettasi itseesi – sitä, kuulutko sä oikeasti omia sielunkuiskauksiasi vai eläthän enemmän muiden tahdissa – niin tarjoan sulle maksuttoman 45 minuutin Sielun Kompassi -keskustelun.

Se on rauhallinen, kiireetön kohtaaminen, jossa saat tilaa hengittää ja kuulla itseäsi, ilman vaatimuksia tai valmiita vastauksia. Keskustelun jälkeen saat vielä henkilökohtaisen Human Design -raportin tueksi.

VARAA AIKASI TÄÄLTÄ

This is a public episode. If you would like to discuss this with other subscribers or get access to bonus episodes, visit piasaxen.substack.com