Kuuntele jakso
Kohdat (24)
-
Reetta Toivanen, oikeusantropologia ja kestävyystiede
-
Vähemmistöoikeudet ja oikeuden tuottamat identiteetit
-
Helsus, kestävyystiede ja humanistin paikka
-
Alkuperäiskansat, pakolaisuus ja uusi tieto
-
Euroopan neuvosto, syrjintä ja ihmisoikeusraportit
-
Monitieteisyydestä planetaariseen ajatteluun
-
Jää, kivet ja luonnontieteen aikaskaalat
-
Alkuperäiskansatieto ja tutkijoiden sokeat pisteet
-
Monitieteisyyden vaikeus ja yhteinen ymmärrys
-
Ikiroutahanke, tutkimusetiikka ja ekstraktivismi
-
Parhaat ajatukset syntyvät vuorovaikutuksessa
-
Hyvä yhteistyö, luottamus ja osaaminen
-
Kuunteleminen, toimistot ja ajattelun tilat
-
Vaikeat ihmiset ja yhteistyökykyinen rekrytointi
-
Kollektiivi tueksi vaikeissa vastakkainasetteluissa
-
Saamelaiskysymykset, arki ja valtarakenteet
-
Puhumiskeppi, kuulluksi tuleminen ja sovinto
-
Alkuperäiskansatieto biodiversiteetin mittareissa
-
Yhteisluominen yhteisön ehdoilla
-
Ajatukset syntyvät yhteisessä tilanteessa
-
Tekoäly ja yhdessä oppimisen arvo
-
Polarisaatio, inhimillisyys ja keskusteluyhteydet
-
Kohtaaminen, maahanmuutto ja myönteiset tarinat
-
Kuunteleminen, valta ja tutkittu tieto
Reetta Toivanen on Helsingin yliopiston kestävyystieteen professori, oikeusantropologi ja vähemmistöjen, alkuperäiskansojen, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden tutkija. Hän on tutkinut muun muassa Euroopan vähemmistöjä, saamelaisia, romaneja, pakolaisuutta, ilmastopakolaisuutta ja arktista aluetta.
Toivasen tutkimuksen ytimessä on oikeusantropologia, joka tutkii valtaa ja oikeuksia: Miten oikeus, valta, identiteetti ja tieto rakentuvat? Kuka oikeuden kirjoittaa, ja kuka sitä tulkitsee? Millaiset valtataistelut ovat pykälien taustalla? Millaisia ihmisiä oikeus samalla tuottaa?
Tässä jaksossa keskustelemme siitä, mitä yhteistyö tarkoittaa silloin, kun pöydällä ovat vähemmistöoikeudet, alkuperäiskansatieto, kestävyys, rasismi, syrjintä, polarisaatio ja planeetan monikriisi.
Toivanen kuvaa myös sitä, kuinka kestävyystiede on laajentanut hänen ajatteluaan ihmisoikeuksista laajempaan tarkasteluun ja planetaariseen suuntaan: pelkkä ihmisen oikeuksien näkökulma ei riitä, jos emme samaan aikaan ymmärrä muun elävän ja ei-elävän luonnon merkitystä.
Pohdimme myös, miksi ja miten hyvä yhteistyö vaatii kriittisyyttä ja valtarakenteiden tunnistamista. Tarvitaan aikaa, luottamusta, kuuntelemista ja sitä, että myös ne ihmiset tulevat kuulluiksi, joita ei tavallisesti kutsuta yhteiseen työskentelyyn.
Miksi ja miten valta pitää tunnistaa myös yhteistyöverkostoissa?
Mitä oikeusantropologia tarkoittaa ja miksi oikeus ei ole vain kirjoitettua lakia?
Miten vähemmistöoikeudet voivat sekä suojella että samalla määritellä vähemmistöjä?
Mitä monitieteisyys ja transdisiplinaarinen yhteistyö oikeasti vaativat?
Miksi ja miten paikallistieto ja alkuperäiskansatieto pitäisi ottaa vakavasti tutkimuksessa ja päätöksenteossa?
Miten yhteisluominen eroaa siitä, että tutkija tulee valmiin kysymyksen kanssa yhteisön luo?
Miksi vaikeissa kiistoissa tarvitaan tiloja, joissa jokaisella on aidosti mahdollisuus tulla kuulluksi?
Miten polarisaatiota voisi purkaa inhimillistämisen ja kohtaamisen kautta?
Miksi tekoälyn aikakaudella ihmisten välinen yhdessä oppiminen voi olla tärkeämpää kuin koskaan?
Mitä yksilöiden, organisaatioiden ja yhteiskunnan pitäisi tehdä paremman yhteistyön rakentamiseksi?
Jakson teemat:
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
Keskustelu
Kommentit
Ei kommentteja
Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.
Ei kommentteja vielä. Ole ensimmäinen.